VADELMANLEHTI
TIETOA
Tuntomerkit:
Vadelma on juurivesallinen, 50–150 cm korkea pensas. Varret ovat kaksivuotisia, piikkisiä, pystyjä tai kaarevia, ensimmäisenä kesänä vihreitä haarattomia, toisena kesänä ruskeakuorisia, haarovia, kukkivia ja marjovia. Lehdet ovat tavallisesti kaksi- tai kolmeparisia, päätöparisia, kukkahaaroissa kolmisormisia, päältä vihreitä, alta tiheäkarvaisia, valkoisia tai harmaita ja talveksi varisevia. Kukinta-aikaa on kesä-heinäkuu. Hedelmä on makea ja tuoksuva. Se on tavallisesti punainen, harvoin kellanvalkoinen, kukkapohjuksesta irtoava kerrannaisluumarja.
Kasvupaikat:
Vadelma on Etelä-Suomen satoisimpia luonnonmarjoja. Laji leviää nopeasti päätehakkuun jälkeen ravinteisille metsänuudistusaloille ja säilyy niillä noin 20–30 vuotta. Erityisen hyviä kukkimis- ja marjomispaikkoja ovat puolivarjoisat aukeat paikat, joita ovat edellisen lisäksi mm. peltojen laidat ja voimajohtoalueet. Vadelman lehtiä ei saa kerätä Oulun-Kajaanin pohjoispuolelta niiltä paikoilta, joilla vadelmaa on niukasti.
Sato:
Toisen vuoden versoista kerätään lehdet alkukesällä ennen kukintaa. Ensimmäisen vuoden versoista voidaan lehtiä kerätä vielä elokuussakin. Lehdet irrotetaan käsin tai saksilla niin, että ruotia tulee mahdollisimman vähän mukaan. Vadelman marjojen parasta poiminta-aikaa on heinä-elokuu. Vadelmasatoa vähentävät mm. talvivauriot, kukinta-aikaiset hallat, monet tuhoeläimet ja virustaudit.
Käyttö:
Lehdet ovat miellyttävän makeita ja hiostettuna makoisaa yrttijuoma-ainesta. Vadelmia käytetään mm. tuoreeltaan, marja-jauhoseoksiin, marjakeittoihin, marjakiisseleihin, leivonnaisiin ja marjateehen. Marjoja säilötään pakastettuna, mehuna, hillona ja kuivattuna. Lehtiä voidaan kuivata tai pakastaa.